Kesällä 2006, 2007, 2008, 2009, 2010 ja 2011 kesä/heinäkuussa otettuja valokuvia Merimetsojen pesintäluodoilta Siuntion, Inkoon ja Kirkkonummen ulkosaaristossa. Isompi heti Upinniemen länsipuolella oleva saari on Iso Haahkaluoto, jossa lintuja oli heinäkuussa 2006  n. 500 - 600 kpl. Syväväylän toisella puolen edelleen länteen on pienempi Mullbänkenin saari, jossa lintuja oli jo noin 100 - 200 kpl. Pesintä alkoi Mullbänkenin saarella vasta kesällä 2005 . Jos merimetsokanta edelleen kasvaa ne tulevat valtaamaan lisää saaria. Tästä oli jo selviä merkkejä kesällä 2006.  Kesällä 2007 merimetsot ovat aloittaneen alueella kolmannen saaren valloituksen. Kyseisen saaren nimi on Handsken ja se sijaitsee pohjoiseen Haahkaluodolta Kantvikin syväväylää pitkin. Kesällä 2008 heinäkuussa Handskenin saarella ja läheisellä luodolla oli yli 1000 merimetsoa. Ison Haahkaluodon ja Mullbänkenin saarilla oli pesiä selvästi aikaisempia vuosia vähemmän. Saarten pesintää ovat veneilijät häirinneet kesinä 2007 - 2009 nousemalla maihin pesintäaikana ja pesiä on myös tuhottu. Alustavasti näyttää kesällä 2009 siltä, että alueella olevien merimetsojen määrä tulee  vähenemään ensi kesänä 2010. Kesällä 2010 ei merimetsojen määrässä ollut kasvua ja pesintä onnistui huonommin kuin aikaisempina vuosina. Merimetsojen kokonaismäärä on mielestäni vähentynyt ja merimetsoja on keväällä 2010 näkynyt selvästi vähemmän Siuntion ja Ingarskillan jokisuistoissa. Kesäkuussa 2011 pesintöjen määrä näyttää kasvaneen vuotta aikaisemmasta kaikilla kolmella saarella.

Merimetson elinkeinolle ja maisemalle aiheuttamat uhat ovat paikallisia. Vuonna 2005 merimetsoyhdyskuntia oli 26, eli laji pesi vain murto-osalla saariston kymmenistä tuhansista saarista ja luodoista.  Tutkimusten mukaan merimetso käyttää ravinnokseen enimmäkseen kaupallisesti vähäarvoisia kalalajeja, kuten pieniä lahnakaloja, särkiä, ahvenia ja kivinilkkoja. Silakkaa ja kuhaa löytyy myös merimetsojen ravinnosta vähäisiä määriä. Merimetso on Suomessa melko uusi pesimälaji, jonka pesimäkanta kasvoi nopeasti vuoden 1995 ensipesinnästä noin 8900 pariin vuonna 2007. Pesimäyhdyskuntia oli noin 30 kpl vuonna 2007. Pesiviä pareja Suomessa oli kesällä 2008 yhteensä yli 12500 ja kesällä 2009 noin 16000 paria  yli 40 yhdyskunnassa. Kannan kasvussa kyse on osittain merimetsokantojen palautumisesta vainon loputtua, koska tulomuutto on osasyynä kannan kasvuun. Nopeaa lisääntymistä on jouduttanut myös Itämeren rehevöitymisen takia runsaat särkikalakannat. Ruotsissa kanta on eräiden arvioiden mukaan lähes 8 kertaa suurempi siis noin 60000 - 80000 paria. Vuonna 2010 merimetsojen määrä Suomessa on laskenut noin 10 %. Yksi syy on ehkä kylmätalvi 2009-2010. Vuosi 2011 näyttää merkitsevän kasvua merimetsojen määrässä ainakin Porkkalan niemen länsipuolisissa saarissa Kantvikin syväväylän varrella.

Merimetso hävisi Itämeren pesimälajistosta 1800-luvun loppupuolella osaltaan sitä kohtaan suunnatun vainon takia. Suomenlahdella  saaristossa laji alkoi pesiä noin vuonna 1995. Itämeren piirissä pesivä merimetsolaji on Phalacrocorax  c. sinensis, joka pystyy pesimään myös metsäisillä saarilla. Merimetson pesimäkausi on pitkä ja jotkut pariskunnat aloittavat muninnan jo huhtikuun puolivälissä ja myöhäisimmät saavat poikasensa lentoon vasta heinäkuun lopussa. Haudonta-aika kestää noin kuukauden ja poikaset saavuttavat lentokyvyn vasta kahden kuukauden iässä. Lentopoikastuotto on noin 1 – 2 poikasta pariskuntaa kohden munia pesissä on noin  3 –4 kpl.

Merimetsot syövät eläinplanktonia syöviä kaloja. Eläinplankton puolestaan voi kirkastaa vesiä kasviplanktonia syömällä, joten merimetson ympäristövaikutus on periaatteessa Itämeren puhtautta lisäävä. Näyttää kuitenkin siltä ettei merimetsosta ole Itämeren pelastajaksi sillä merimetsokannat eivät näytä kasvavan riittävän nopeasti pitääkseen särkikalakantoja kurissa. Virkistyskalastus verkoilla on nykyään hyvin vähäistä ja särkikaloja ei pyydetä riittävästi. Merimetso suojaa muiden lintulajien pesintää varsinkin pieniä nisäkäspetoja vastaan. Esimerkiksi uhanalainen etelänkiisla on runsastunut Suomenlahden luodoilla.

Puuvartiset kasvit kuolevat merimetson asuttamilla saarilla. Mutta ainakin toistaiseksi kuolleen puuston alat ovat olleet hyvin pieniä. Ruotsissa ja nyt myös Suomessa merikotkat ovat oppineet saalistamaan merimetson poikasia. Onkin odotettavissa että merimetsokannan kasvun taittavat luonnolliset tekijät ihmisen tarvitsematta puuttua asiaan. Merimetsot syövät paljon ns. ”roskakalaa” ja näin vähentävät omalta osaltaan meren ravinteita. Toisaalta kalastajille maksetaan 2 vuoden kokeilussa korvaus roskakalan poistamisesta merestä?

Valokuvat latautuvat sivun alareunasta alkaen jonkun aikaa ja tämän jälkeen klikkaa kohdasta ” Toista kuvaesitys ” . Tällöin lähtee käyntiin kuva + ääniesitys.

Copyright by Kari Vierinen, Siuntio, Finland